Hullutuksia

On niitä kaikenlaisia hullutuksia. Kolmesta on viime päivinä ollut puhetta.

Kauneusleikkaukset. On todella turhamaista, että haluaa vapaaehtoisesti leikkauspöydälle veitsen käsiteltäväksi vain sen vuoksi, että näin saa rintansa suuremmiksi tai kasvoihinsa jonkun uuden vivahteen. Kun katselee, miten naisen rintoihin työnnetään tehtyyn haavaan silikolia, niin ei se ainakaan luonnonmukaiselta hoitomenetelmältä näytä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että moinen keinotekoinen aine siellä ihon alla pysyy täysin ongelmattomana. Joka tapauksessa, täysin turhaa touhua moinen.

Toinen hullutus on vihreiden ajatus siitä, että Suomeen tulleille kerjäläisille alettaisiin maksaa sosiaaliturvaa. Eikö vihreillä ole hitustakaan ymmärrystä, miten paljon tulijoita siinä tapauksessa saapuisi maahamme, jos rahaa alettaisiin syytää veronmaksajien kukkarosta ihmisille, jotka ensin asettuvat kadun varteen kerjuulle ja sitten saisivat nauttia vapaasta ylöspidosta? Kenelle sellainen olisi esimerkkinä toimeentulon hankkimisesta?

Tietenkin hyväosaisten tulee auttaa huono-osaisia. Mutta ei yllä selostetulla tavalla. Joko maahamme otetaan vastaan ammattitaitoisia tai tarvittaviin ammatteihin koulutettavaiksi sopivia ulkomaalaisia, jotka ovat valmiit lähtemään maailmalle paremman leivän toivossa, tai vaihtoehtoisissa tapauksissa tiettyjä ihmisryhmiä autetaan heidän omassa maassaan avustamalla heitä investoinnein, jotka työllistävät heitä siellä.

Kolmas hullutus olisi toteuttaa eräiden mielipidekirjoittajien ehdotusta kaikkien kristillisten pyhäpäivien poistamisesta. Se olisi muka uskonnonvapauden nimissä tehtävä remontti.

Siinä tapauksessa olisi paras tehdä todella kunnollinen saneeraus.
Ensiksikin olisi muutettava Suomen lippu toisenlaiseksi. Siniristilippumme muistuttaa kaikkia siitä, että Suomessa on vallalla kristinusko. Se voidaan tulkita edustavan yksilönvapauiden riistoa. Olisi mahdollista palata vanhaan ehdotukseen lipun punaisesta pohjaväristä. Kansanäänestyksellä saisimme selville, minkälainen kuva lipun keskellä olisi mieluisin. Olisiko se leijona, karhu vai ahven.

Merkittävä olisi kirkkojen käytön muuttaminen muihin tarkoituksiin kuin kirkollisiin menoihin. Kirkothan eivät toimi kovin tehokkaasti, koska niissä ei useinkaan järjestetä arkipäivinä mitään ohjelmia. Kunhan penkit siirretään pois, kirkoissa olisi tilaa moneen käytännölliseen tarkoitukseen, kuten erilaisille urheiluharrastuksille sekä huvitilaisuuksille. On ennekin tapahtunut, tosin ei Suomessa, että kirkoista tehdään esimerkiksi elokuvateattereita. Näin kaikissa kunnissa olisi tarjolla sopivia rakennuksia moneen lähtöön.

Kristilliset nimipäivät kannattaisi poistaa kalenterista, sillä nimethän tuovat välttämättä mieleen henkilöitä, jotka muistuttavat kovin vanhoja aikakausia. Päiväkodeissa syntyisi säästöjä, kun ei tarvitsisi tuhlata rahaa nimipäivätarjoiluihin.

Kirkollisveroja kannettaisiin nimellä sosiaaliraha, jonka tuotto käytettäisiin alkoholiperäisten sairauksien hoitoon sekä huumeriippuvaisuuteen joutuneiden henkilöiden kuntouttamiseen. Pappiskoulutuksen saaneet siirtyisivät erilaisiin sosiaalitoimen tehtäviin ja ylimmät kirkolliset johtohenkilöt, kuten piispat, saisivat smanlaisen "sateenvarjokorvauksen" asemastaan luopumisesta kuin yritysmaailmassa on eräissä tapauksissa myönnetty korkeassa johtamisasemassa olleille heidän saatua potkut.

Näin Suomi siis saisi jopa kansainvälistä huomiota yksilönvapauden toteuttamisen edelläkävijänä.

Syntymättömät lapset

Riitta Vainio kirjoittaa HS:ssa 24.2.2008 siitä, miten monta lasta syntyy alkoholin tai huumeiden vaurioittamina sen vuoksi, että on odottavia äitejä, jotka joko ryyppäävät tai käyttävät huumeita.

Kuulemma Suomen perustuslaki kieltää sellaisten odottavien äitien pakkohoidon. Norjassa pakkohoito on jo mahdollinen.

Eduskunnassa olisi kiireesti muutettava lakia, joka sallii järjestelmän, jossa ei tunnusteta syntymättömän lapsen oikeutta terveyteen. Onhan järjetöntä, että tehdään ero jo syntyneen lapsen ja vielä syntymättä olevan lapsen välillä, mitä hänen terveyteensä tulee. Terveenä syntyneellä lapsella on hyvät lähtökohdat hyvälle elämälle, mutta tietty syntymättä oleva lapsi, josta kuitenkin tiedetään hänen tulevan synnytetyksi, joutuu koko elämänsä ajan kärsimään sairauksista ja vammautuneena olemisesta sen vuoksi, ettei hänen äitiänsä otettu pakkohoitoon, jotta hän ei voisi tahallisesti ja vakavasti pilata tulevan lapsensa terveyttä tämän loppuelämäksi.

Mikä on tärkeämpää, äidin muka itsemääräämisoikeus, vaikka hän toimii täysin väärin perustein ja, voisi hyvin määritellä sen siten, että hän tahallisella tuottamuksella aiheuttaa toiselle ihmiselle elinikäisen vamman, vai vielä syntymättä olevan lapsen tulevaisuus?

Joka on sitä mieltä, että tärkeintä on vastata myöntävästi kysymyksen edelliseen osaan eikä jälkimmäiseen, ei tukeudu lakiin sen tarkoituksenmukaisuuden perusteella eikä oikeudenmukaisuusnäkökohtia huomioiden, vaan katsoo vain semanttisen lain tulkinnan perään. Se on silloin suurta piittaamattomuutta kanssaihmistään kohtaan ja nurinkuriseen ajatteluun sortumista.

Eduskunnassa olisi pystyttävä muuttamaan perustuslakia siten, ettei tällaista tulkintaa voisi esiintyä Suomessa, jossa periaatteena on, että inhimillisyys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon niille kuuluvalla tavalla.