Maailman menoon liittyy monenlaisia tosiasioita

Harry Blässar on kirjoittanut kirjasen otsikolla "Maailman menoon liittyy monenlaisia tosiasioita".

Tässä verrattain suppeassa kirjassa tuodaan esille näkökohtia, joihin sisältyy se näkemys, että maailmassamme on paljon sellaista, jota ei edes huomaa tai tajua kaiken sen keskellä, mitä ympärillämme näemme ja koemme. Luigi Pirandellon näytelmän "Niin on, jos siltä näyttää" nimi italiaksi - Cosi è se vi pare - on suomeksi käännetty aika tarkasti samansisältöiseksi, mutta englanninkielinen käännös - Right you are, if you think you are - on hieman eri sävyinen. Siinä henkilö käsittää jonkin tiedostamansa asian vielä selväpiirteisemmin, sillä tehtyään johtopäätöksensä, oikeaan hän silloin on katsonut osuneensa.

Näinhän ei tietenkään aina ole. Kaikkien oikeiden oivallusten ja näkemysten joukossa maailma on toki täynnä väärinkäsityksiä ja virheellisiksi osoittautuvia päättelyjä. Ihmiset ovat usein myös eri mieltä samoista kysymyksistä. Mutta luonnollisesti aistit saavat selville loputtomasti asioita, jotka eivät anna aihetta epäillä niiden aitoutta. Mitä konkreettisemmista seikoista on kysymys, sitä selvemmin ne ilmentävät niihin kuuluvia tosiesikkoja. Kun katselen luontoa, sen kasveja ja eläimiä, tai kuuntelen lintujen laulua tai tunnen sieraimissani kukkien tuoksun tai kahvinkeittimessä popottavan kahvin aromin, niin vaikea on erehtyä.

Tässä osa alkusanoista. Seuraa otsikoita, kuten "Ihmiskunnan ongelmia ja vaikeuksia", "Tapahtumien kolme kategoriaa", "Syyt ja seuraukset", "Yksinvaltiaat tapahtumien pyörteissä","Ilmaston muutoksista tehtävien johtopäätösten perusteluista", "Ihmiskunnalle tarjoutuu hyvät edellytykset elämälle. Ihmissuhteet ovat tärkeitä", "Ideologiat, väkivaltainen politiikka ja muita ihmisten ongemia" ja "Evoluution tarkoituksellinen päämäärä: Ihminen".

Otsikon alla "Miten ihmisten tulisi suhtautua elämään" teksti alkaa toteamuksella "On siis tultu siihen johtopäätökseen, että myrskyt ja rankkasateet ovat lisääntyneet, seurauksena vesimassojen aiheuttamia vahinkoja, ja että sattuu muita tavallista tuhoisampia luonnonkatastrofeja. Toinen johtopäätös on, että kiihtynyt ilmastollinen luonnonvoimien rajuus on ihmisen syytä. Kolmas johtopäätös on, että syntipukkina voidaan pitää hiilidioksidipäästöjä, joita nykyajan yhteiskunnat tuottavat ja jonka vuoksi ilmasto lämpenee.

Sellaista ajattelutapaa, että luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutokset johtuisivat muunlaisesta ihmisten toiminnasta kuin kasvihuonepäästöjen kasvamisesta, ei käytännöllisesti katsoen esiinny. Yleinen suhtautuminen moisiin väitteisiin on helposti niiden pitämistä kuvitteluna, haihatteluna tai vain kaukaa haettuna keskustelunaiheena.

Ei kuitenkaan pystytä todistamaan tätä väitettä vääräksi sen enmpää kuin tieteellisesti pystyttäisiin varmuudella tätä nykyä todistamaan, että ilmastolliset muutokset todella tulisivat olemaan sitä luokkaa, jonka arvellaan voivan olla tietyn ajanjakson jälkeen todellisuutta. Faktat, joita ilmastonmuutoksesta tarjotaan, ovat paljon enmmän ennusteita kuin tietoja jo tapahtuneista muutoksista. Kun esitetään vastaväitteitä, todetaan niihin, että on joka tapauksessa varmuuden vuoksi tehtävä kaikki mahdollinen ilmaston lämpenemisen torjumiseksi. Toimenpiteet, joihin on jo ryhdytty, ovat mm. bioenergian tuottaminen, johon käytetään esimerkiksi palmuöjyä, sokeriruokoa ja jopa viljaa. Tästä syystä ja myös sen johdosta, että viljelysalaa tulee olemaan vähemmän ihmisyksilöä kohden, on seurauksena, että ruokaöljyn ja viljan hinta nousee ja kolmannen maailman köyhät tulevat näkemään entistä suuremmassa määrin nälkää tai pysymään aliravittuina. Toinen seuraus on sademetsien vilkkaampi hakkaaminen Indonesiassa ja Brasialiassa.

Maailmalla on jo vakavia ruokamellakoita, sillä ruoan hinta on noussut tuntuvasti. Sekä vehnä että riisi on aikaisempaa kalliimpaa ja esimerkiksi maissin hinnannousun sanotaan johtuvan eniten siitä, että maissia on alettu käyttää energian lähteenä. On muitakin syitä ruoan kallistumiseen: Australiassa piinasi monta vuotta kuivuus, ja Kiinan ja Intian väestö syö yhä enemmän lihaa elintason noustessa. Karjan kasvattaminen vaatii moninkertaisesti viljaa lihakiloa kohden. Sitä paitsi viljan hintakehitys on riippuvainen myös markkinoiden psykologisista syistä ja varmuusvarastojen hupenemisesta. Mutta joka tapauksessa bioenergian tuottaminen on keskeinen syy hintatason muodostumiselle köyhien rasitukseksi. Kehitysmaan kansalainen käyttää yli puolet tuloistaan elintarvikkeisiin, joissain maissa jopa 70 %, kun niiden osuus teollisuusmaissa on selvästi alle 20 %.

En kiellä, etteikö ilmasto todella saata olla lämpenemässä, jos kerran merkit siihen ovat selvät. Mutta siitä ei liene varmuutta, että syy olisi pääpainotteisesti juuri hiilidioksidi. Maapllolla on aina vallinnut ajanjaksojen myötä ilmaston muutoksia, jotka johtuvat maapallon omista syistä. Kaikkein selvin esimerkki oli jääkausi ja sen sulaminen, vaikka siihen aikaan ihminen vaikutti äärettömän vähän ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen. Mutta myös viimeisinä menneinä vuosituhansina on ollut ilmaston keskilämpötilan vaihteluita. Ja jopa Grönlannista on löytynyt trooppisten kasvien siemeniä, joten lämmintä on ollut aikaisemminkin.

Kirjassa on kommentteja tähtitieteilijä Esko Valtaojan haastattelusta, ja esitetään käsityksiä hänen katsantokannoistaan. Hän on mielenkiintoinen persoona ja saa helposti aikaan debattia, sillä hän ei kaihda sanoa mielipiteitään selvästi ja ilman empimistä. Näin keskustelu muodostuu todella sisältörikkaaksi ja ajatuksia antavaksi.

Kirjan viimeisessä kappaleessa todetaan, että "uudistuksia, parannuksia ja kehitystä elämän sujumiseksi on saatu aikaan todella paljon, mutta monet asiat ovat vielä kesken. Presidentti Juho Kusti Paasikivihan se oli, joka sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Eikö olisi jo aika? Se koskee sekä ruohonjuuritason elämää että makrotason toimintaa maapallolla. Tarvitaan kaikkialla vilpittömiä ponnistuksia yhteisen hyvän ymmärtämiseksi ja toteuttamiseksi."

Kirja on ostettavissa Akateemisessa kirjakaupassa ja hinta on € 9.90. Siinä on 62 sivua.

Hullutuksia

On niitä kaikenlaisia hullutuksia. Kolmesta on viime päivinä ollut puhetta.

Kauneusleikkaukset. On todella turhamaista, että haluaa vapaaehtoisesti leikkauspöydälle veitsen käsiteltäväksi vain sen vuoksi, että näin saa rintansa suuremmiksi tai kasvoihinsa jonkun uuden vivahteen. Kun katselee, miten naisen rintoihin työnnetään tehtyyn haavaan silikolia, niin ei se ainakaan luonnonmukaiselta hoitomenetelmältä näytä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että moinen keinotekoinen aine siellä ihon alla pysyy täysin ongelmattomana. Joka tapauksessa, täysin turhaa touhua moinen.

Toinen hullutus on vihreiden ajatus siitä, että Suomeen tulleille kerjäläisille alettaisiin maksaa sosiaaliturvaa. Eikö vihreillä ole hitustakaan ymmärrystä, miten paljon tulijoita siinä tapauksessa saapuisi maahamme, jos rahaa alettaisiin syytää veronmaksajien kukkarosta ihmisille, jotka ensin asettuvat kadun varteen kerjuulle ja sitten saisivat nauttia vapaasta ylöspidosta? Kenelle sellainen olisi esimerkkinä toimeentulon hankkimisesta?

Tietenkin hyväosaisten tulee auttaa huono-osaisia. Mutta ei yllä selostetulla tavalla. Joko maahamme otetaan vastaan ammattitaitoisia tai tarvittaviin ammatteihin koulutettavaiksi sopivia ulkomaalaisia, jotka ovat valmiit lähtemään maailmalle paremman leivän toivossa, tai vaihtoehtoisissa tapauksissa tiettyjä ihmisryhmiä autetaan heidän omassa maassaan avustamalla heitä investoinnein, jotka työllistävät heitä siellä.

Kolmas hullutus olisi toteuttaa eräiden mielipidekirjoittajien ehdotusta kaikkien kristillisten pyhäpäivien poistamisesta. Se olisi muka uskonnonvapauden nimissä tehtävä remontti.

Siinä tapauksessa olisi paras tehdä todella kunnollinen saneeraus.
Ensiksikin olisi muutettava Suomen lippu toisenlaiseksi. Siniristilippumme muistuttaa kaikkia siitä, että Suomessa on vallalla kristinusko. Se voidaan tulkita edustavan yksilönvapauiden riistoa. Olisi mahdollista palata vanhaan ehdotukseen lipun punaisesta pohjaväristä. Kansanäänestyksellä saisimme selville, minkälainen kuva lipun keskellä olisi mieluisin. Olisiko se leijona, karhu vai ahven.

Merkittävä olisi kirkkojen käytön muuttaminen muihin tarkoituksiin kuin kirkollisiin menoihin. Kirkothan eivät toimi kovin tehokkaasti, koska niissä ei useinkaan järjestetä arkipäivinä mitään ohjelmia. Kunhan penkit siirretään pois, kirkoissa olisi tilaa moneen käytännölliseen tarkoitukseen, kuten erilaisille urheiluharrastuksille sekä huvitilaisuuksille. On ennekin tapahtunut, tosin ei Suomessa, että kirkoista tehdään esimerkiksi elokuvateattereita. Näin kaikissa kunnissa olisi tarjolla sopivia rakennuksia moneen lähtöön.

Kristilliset nimipäivät kannattaisi poistaa kalenterista, sillä nimethän tuovat välttämättä mieleen henkilöitä, jotka muistuttavat kovin vanhoja aikakausia. Päiväkodeissa syntyisi säästöjä, kun ei tarvitsisi tuhlata rahaa nimipäivätarjoiluihin.

Kirkollisveroja kannettaisiin nimellä sosiaaliraha, jonka tuotto käytettäisiin alkoholiperäisten sairauksien hoitoon sekä huumeriippuvaisuuteen joutuneiden henkilöiden kuntouttamiseen. Pappiskoulutuksen saaneet siirtyisivät erilaisiin sosiaalitoimen tehtäviin ja ylimmät kirkolliset johtohenkilöt, kuten piispat, saisivat smanlaisen "sateenvarjokorvauksen" asemastaan luopumisesta kuin yritysmaailmassa on eräissä tapauksissa myönnetty korkeassa johtamisasemassa olleille heidän saatua potkut.

Näin Suomi siis saisi jopa kansainvälistä huomiota yksilönvapauden toteuttamisen edelläkävijänä.

Syntymättömät lapset

Riitta Vainio kirjoittaa HS:ssa 24.2.2008 siitä, miten monta lasta syntyy alkoholin tai huumeiden vaurioittamina sen vuoksi, että on odottavia äitejä, jotka joko ryyppäävät tai käyttävät huumeita.

Kuulemma Suomen perustuslaki kieltää sellaisten odottavien äitien pakkohoidon. Norjassa pakkohoito on jo mahdollinen.

Eduskunnassa olisi kiireesti muutettava lakia, joka sallii järjestelmän, jossa ei tunnusteta syntymättömän lapsen oikeutta terveyteen. Onhan järjetöntä, että tehdään ero jo syntyneen lapsen ja vielä syntymättä olevan lapsen välillä, mitä hänen terveyteensä tulee. Terveenä syntyneellä lapsella on hyvät lähtökohdat hyvälle elämälle, mutta tietty syntymättä oleva lapsi, josta kuitenkin tiedetään hänen tulevan synnytetyksi, joutuu koko elämänsä ajan kärsimään sairauksista ja vammautuneena olemisesta sen vuoksi, ettei hänen äitiänsä otettu pakkohoitoon, jotta hän ei voisi tahallisesti ja vakavasti pilata tulevan lapsensa terveyttä tämän loppuelämäksi.

Mikä on tärkeämpää, äidin muka itsemääräämisoikeus, vaikka hän toimii täysin väärin perustein ja, voisi hyvin määritellä sen siten, että hän tahallisella tuottamuksella aiheuttaa toiselle ihmiselle elinikäisen vamman, vai vielä syntymättä olevan lapsen tulevaisuus?

Joka on sitä mieltä, että tärkeintä on vastata myöntävästi kysymyksen edelliseen osaan eikä jälkimmäiseen, ei tukeudu lakiin sen tarkoituksenmukaisuuden perusteella eikä oikeudenmukaisuusnäkökohtia huomioiden, vaan katsoo vain semanttisen lain tulkinnan perään. Se on silloin suurta piittaamattomuutta kanssaihmistään kohtaan ja nurinkuriseen ajatteluun sortumista.

Eduskunnassa olisi pystyttävä muuttamaan perustuslakia siten, ettei tällaista tulkintaa voisi esiintyä Suomessa, jossa periaatteena on, että inhimillisyys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon niille kuuluvalla tavalla.

Demokratian perusteet ja itsenäisyys

Kun katselee TV:ssä tänään juhlivaa Kosovon albaaniväestöä, niin tulee mieleen, että "eikö moinen tietyn etnisen, kielellisen ja uskonnollisen väestöryhmän itsenäisyys ole nimenomaan demokratiaa, jos mikään"? Eihän voisi olla oikein, että tietty kansa olisi iäksi sidottu olemaan toisen kansan alamainen, etenkin, jos tämä kansa on käyttäytynyt niin huonosti ja kärsimystä aiheuttaen, kuin Slobodan Milosevicin Serbia kohteli Kosovon albaanienemmistöä. Ja kun kaiken kukkuraksi niin monta entistä neuvostotasavaltaa ja entisen Jugoslavian liittovaltion osavaltiota on viimeisten 15 vuoden aikana itsenäistynyt, plus Slovakia, joka nyt vastustaa Kosovon itsenäistymistä sen johdosta, että maassa asuu noin 12 % etninen unkarilaisvähemmistö, niin Kosovon itsenäisyyden vastustaminen on tosi nurinkurista. On serbien suurta ymmärtämättömyyttä, että he eivät osaa katsoa kosovolaisille samaa oikeutta kuin esimerkiksi kroaateille ja slovenialaisille. Kosovolaisten suurena kohtalon ongelmana on ollut, että heidän asuinalueensa ei ollut osavaltio, vaan provinssi. Mutta olisi osattava nähdä metsä puilta, eikä liimautua kiinni muotoseikkoihin.

Suomelle on arvokasta, että Yhdysvaltojen presidentti mainitsi Kosovon tunnustamispuheessaan presidentti Ahtisaaren nimen. Suomi on näin ollut mukana edesauttamassa kansojen itsemääräämisasiaa. Siitähän ei ole kuin 90 vuotta, kun Suomi sai itsenäisyytensä.

On muuten mielenkiintoista tässä yhteydessä todeta, että kun nyt on paljon ollut tapetilla vapaussotamme vuonna 1918, joka myös oli kansalaissota, niin sen syttymisen syitä tarkasteltaessa tietenkin ymmärtää molempien osapuolten näkökohtien olleen sinänsä relevantteja, vaikka myös kapina-sanaa voidaan käyttää punaisten aloittamista vihollisuuksista. He varmaan kuvittelivat, että Suomi voisi luoda omaperäisen kommunistisen valtion, ilman että se olisi riippuvainen Neuvostoliitosta, koska Lenin oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Mutta se oli tietenkin sinisilmäistä. Jos punaiset olisivat voittaneet, Suomen olisi käynyt niin kuin Georgian ja Ukrainan, jotka myös hetkeksi ensin itsenäistyivät.

Miten silloin olisi käynyt Suomen toisessa maailmansodassa? Talvisota olisi ilmeisesti vältetty, mutta saksalaisten hyökättyä Neuvostoliittoon, eivätkö he olisi tehneet samaa myös Suomen kohdalla, niin kuin Norjaan ja Tanskaan? Ja kun Saksa hävisi sodan, myös Suomen melko varmaan oltua taistelutantereena, niin maamme olisi kaiken todennäköisyyden mukaan itsenäistynyt vasta Berliinin muurin kaaduttua, ei 90 vuotta sitten.

Nyt oli joka tapauksessa Kosovon vuoro itsenäistyä. Niin kuin monen muunkin kansan vuosien saatossa, Kosovon albaanien toivomus on lopulta täyttynyt. Myös ongelmia on varmaan edessä, mutta joskus on alkuun päästävä.

Kuka EU:n presidentiksi?

Iso Britannian entinen pääministeri Tony Blair olisi ainakin tällä haavaa ajateltuna hyvä ehdokas EU:n presidentiksi. Hän olisi siltäkin kannalta sopiva, että kun britit ovat aika tavalla eu-kriittisiä, niin Blairin nimitys ja vaikuttaminen unionin presidenttinä antaisi olettaa, että suhtautuminen EU:hun muodostuisi myönteisemmäksi ja monet asiat etenisivät ainakin ilman kovin paljon jarrutusta Englannin Kanaalin tuolta puolen.

Tietenkin ajan mittaan tulee ilmaantumaan ehkä moniakin ehdokkaita, kunhan Lissabonin sopimus saadaan hyväksytyksi jokaisessa 27:ssä EU-maassa. Mutta on merkille pantavaa, että Ranskan presidentti Sarkozy kannattaa nimenomaan Tony Blairiä. Useinhan Ranska ja saarivaltio ovat olleet vastakkain, kun tärkeistä kysymyksistä keskustellaan. Britannian itselleen Margaret Thatcherin aikana neuvotellut maataloustukialennus on monasti ollut muun Euroopan hampaissa, eikä vähiten Ranskan. Ja Irakin sota oli aikamoinen vedenjakaja siihen aikaan, kun presidentti Bush aloitti ristiretkensä Kaksoisvirran maahan ja pääministeri Tony Blair oli kiltisti mukana, koska hänkään ei arvannut, mikä sekasotku tähän maahan tunkeutuminen saisi aikaan.

Mutta nyt on sodan aloittaminen unohtunut ja Ranskan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat jälleen hyvät. Siinä samassa myös britit ja ranskalaiset tulevat taas hyvin toimeen keskenään. Tony Blair on verrattain pidetty poliitikko. Tältä näkymältä ei vielä tunnu olevan kovin varteenotettavia muita kuuluisuuksia. Ja tuskin Brysseliin ketään tuntematonta suuruutta tullaan valitsemaan. Mutta ainakin meidän suomalaisten on vielä varmistuttava siitä, että Blair suhtautuu pieniin maihin sellaisella myötämielisyydellä, että niitä ei unohdeta, jos suuret pyrkivät pelaamaan liikaa yhtä.

Keskustan Jarmo Korhosen kritiikki

On outoa, että Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kritisoi Jyri Häkämiestä valtion omistajayhtiöiden ongelmien hoitamisesta. ILmeisesti kysymyksessä on pisteiden keruusta näin ennen kunnallisvaaleja sekä sen ilmiön lieventämisestä, ettei Kemijärvellä syntyisi uutta SMP:tä, joka veisi Keskustan ääniä.

Korhonenhan puhuu aivan päinvastaista kuin pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Hän on puolustanut valtion menettelyä Stora Enson lopettamisasiassa, koska valtio ei voi käyttää osakeomistustaan vastoin pörssilain säädöksiä. Ja vaikka käytännössä valtio voisi suurena osakkeenomistajana kutsua koolle ylimääräisen yhtiökokouksen ja siellä vaatia yhtiön hallituksen eroa, joka ehkä olisi valmis peruuttamaan tehdyt lopettamispäätökset, niin tällainen menettely oletettavasti kostautuisi yhtiön osakekurssin alenemisella ja yhtiön imagon heikkenemisellä siinä määrin, että sillä olisi hyvinkin epäsuotuisat seuraukset yhtiön toiminnalle. Ei ole myöskään juuri puhuttu siitä, miten yhtiön ruotsalainen osapuoli suhtautuisi sellaiseen liikkeenjohdon menettelyyn, josta olisi huonot seuraukset toiminnalle jatkossa.

Kemijärven jupakka on osoittanut, että valtionomistus nykyisissä globalisaation oloissa ei ole suotuisaa, paitsi strategisesti tärkeissä yrityksissä, joita ovat mm. Finnair ja Fortum. Raimo Ilaskivi kirjoitti HS:ssa siitä, että omistuksella voisi olla suhdannepolitiikan hoidossa etua, ja että tietenkin osingon saanti on hyvänä lisänä valtiontalouden kannalta. Tämä on totta, mutta on varmaan kuitenkin mietittävä varsinaisten pörssiyhtiöiden valtionomistusta hyvin tarkkaan. Kemijärven tilanne on selvästi osoittanut, että valtionomistus on poliittinen rasite, koska se antaa sekä lopettamisesta kärsimään joutuville työntekijöille että poliittiselle oppositiolle sellaiset aseet käteen, jotka eivät perustu realistisiin liiketaloudellisiin eikä edes juridisiin tosiseikkoihin, jotka voisivat olla perustana poliittisille päätöksille.

On tietenkin valittaen todettava, miten nykyinen globaali kova kilpailu saattaa merkitä jopa kannattavankin yrityksen lopettamista tai merkittävää saneerausta. Asiaa lyhyeltä tähtäimeltä tarkasteltuna moiset tilanteet tuntuvat hyvinkin nurinkurisilta ja sellaisilta, että tehtyjä päätöksiä ei pitäisi hyväksyä. Juuri se antaakin aihetta väärinkäsityksiin. Saattaa myös olla tapauksia, joissa yhtiön johto ikään kuin ryhtyy käyttääkseni sotilaallista termiä "ennalta ehkäisevään" toimenpiteeseen liian herkällä liipaisimen painannuksella. Mutta yleensä silloinkin saattaa kuitenkin pitemmällä tähtäyksellä olla kysymys siitä, että toimenpide säilyttää lopun yhtiön toiminnasta kannattavana ja kilpailun paineita kestävänä, kun taas liian kauan tapahtuva katsominen ja odotteleminen saattaisi olla liian myöhään tapahtuvaa reagointia, jolloin seuraukset voisivat olla vielä paljon pahempia.

Esimerkiksi Nokian saksalaisen tehtaansa sulkeminen on vahvasti tuntunut juuri sellaiselta, että sitä on ollut saksalaisten vaikea ymmärtää. Makrotaloudelliselta kannalta todettuna kansleri Merkelin kova kritiikki on kuitenkin ollut sikäli yliammuttua, että Saksa on ollut hyvin innokas EU:n laajentamisen suhteen. Näin on syntynyt tilanne, jossa Romanian kaltainen uusi jäsen on astunut pienen kaupungin hyvinvoinnin sekaan kuin todellinen ilonpilaaja. Eikä pysty olemaan siinä suhteessa saksalaisten kanssa eri mieltä, että Nokian äkkinäinen sulkemispäätös oli kaikkea muuta kuin diplomaattinen, sosiaalinen ja yhden tärkeän markkinan kannalta viisas iikkeenjohdollinen ratkaisu. Yhtiön kannalta katsoen se oli ehkä pitemmällä juoksulla viisasta, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että se antoi Saksassa hyvin ikävän kuvan Nokiasta eikä se Suomen imagoa yleisestikään mitenkään kohottanut.

Näin kävi tietenkin myös Kemijärvellä Stora Ensolle. Pieni paikkakunta, jonka ainoan merkittävän työpaikan häviäminen oli vaikeasti ymmärrettävä asia tavalliselle kansalaiselle. Siksi valtiovalta yrittää löytää keinoja, joilla edellytykset jonkun uuden yrittäjän saamiseksi kemijärveläisten työllistämiseksi muodostuisivat mahdollisiksi. Mutta varsinainen työnantaja valtio ei tässä pysty olemaan ja vielä vähemmän Stora Enson päätöksiä tekemässä.

Turha on Korhosen tässä Häkämiestä syyttää. On valitettavaa, ettei yrityksillä nykyolosuhteissa enää ole riittäviä edellytyksiä ylläpitää riittävästi yhteiskuntavastuuta, jota ennen, sekatalouden aikakaudella, yrityksillä oli hyvin paljon enemmän. Kilpailua oli silti silloinkin, ja olihan aikanaan Valco esimerkki siitä, ettei julkinen valta kovin helposti voinut ryhtyä yrittäjäksi niihin aikoinakaan. Mutta esimerkiksi Neste, Rautaruukki ja Outokumpu olivat kyllä tarpeellisia ja onnistuneita projekteja. Ja ruukinpatruunat pitivät yleensä työntekijöistään vaikeissakin olosuhteissa hyvää huolta. Paperiteollisuus oli hyvin velkaantunutta, mutta siitä huolimatta ei konjunktuurien vaihdellessa helpolla menettänyt hermojaan.

Mitä tulee ministeri Sari Sarkomaan korkeakoulusuunnitelmiin, joita Korhonen myös kritisoi, en ota niihin kantaa muuten kuin innovaatioyliopiston perustamiskysymyksessä, sillä vanhana Kauppakorkeakoulun kasvattina olen tietenkin kiinnostunut siitä, että Suomen kaupallinen koulutus yhdessä teknillisen kanssa on mahdollisimman korkealuokkaista ja pärjää maailman yliopistojen välisessä kilpailussa erinomaisesti. Ainakin Kauppakorkeakoulun rehtorin, Eero Kasasen mukaan yhteisyliopisto Teknillisen korkeakoulun ja Taideteollisen kanssa ovat hyvä suunnitelma entistä parempien tulosten saavuttamiseksi. Asiasta ollaan kyllä myös vastaan, ja Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ei pidä hanketta toivottavana. Hän on vieläpä Euroopan tutkimusyliopistojen liiton presidentti. Ehkä hän katsoo asiaa enemmän yleiseltä kannalta ja tietenkin Helsingin yliopiston "synvinkkelistä", kun taas Kasanen nimenomaan toivoo entistä suurempia resursseja tutkimukselle, laajempia kuvioita ja monipuolisempaa opetussisältöä saman korkeakoulun sisällä. Taideteollisella korkeakoululla olisi näin entistä läheisempi linkki suomalaiseen design-teollisuuteen, kun siihen yhdistyvät näin markkinointi ja teknologia yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.

Esko Ahon työryhmän ideointi

Työryhmä on päätynyt siihen, että Suomesta saadaan omasta takaa puuta metsäteollisuudelle, jos Venäjän korkeat puutullit toteutuvat. Että hakkuiden lisääminen siinä määrin ei kuitenkaan merkitsisi kestävän käytön vaarantamista eikä metsien suojelusta luopumista.

Edellytyksenä on, että 250 miljoonan euron edestä tehdään liikenneinvestointeja ja mm. annetaan verovapaus harvennusleimikoiden työstämiseen.

TÄHÄN OLISI TOSIMIELELLÄ RYHDYTTÄVÄ. ASIA ON SIKSI TÄRKEÄ, ETTEI EMPIMISEEN OLE AIHETTA. KYSYMYKSESSÄ ON KAIKESTA PÄÄTELLEN MONEN PAPERITEHTAAN SÄÄSTYMINEN KEMIJÄRVEN JA SUMMAN KOHTALOLTA. JOS SEN VÄLTTYMISELLE ON OLEMASSA LÄÄKKEET, NIIN NIITÄ ON MYÖS OTETTAVA.

Toinen asia on, jos Ahon työryhmän ehdotus ei olekaan käytännössä toteuttamismahdollinen. Toivotaan, ettei niin ole.

Maailman julmuuksista

Ehkä johtuu tämän päivän median nopeudesta, joka pystyy levittämään tuoreita uutisia kaikkialta maailmasta maapallon kaikkiin kolkkiin, että tuntuu kuin julmuuksia esiintyisi aikaisempaa enemmän. Ainahan pahiksia on ollut ja tihutöitä tehty. Toisaalta sellainen puuhailu kuin ihmisiltä munuaisten ottaminen väkisin, jotta niitä voitaisiin myydä rahakkaille tarvitseville, ei ennen ollut mahdollistakaan. Näin teknologia on aikaansaanut myönteisen kehityksensä ohessa myös ikäviä sivuilmiöitä. Samaa saattoi aikanaan sanoa jo ruudin keksijästä, puhumatta ydinpommin suunnittelijasta.

Intiassa on saatu kiinni rikollinen munuaistenryöstöliiga, jonka johtaja, salakauppias ja lääkäri Amit Kumar, on nyt saatu kiinni. Köyhiä työtä etsiviä ihmisiä siepattiin ja heidät vietiin väkisin leikattavaksi. Kerrotaan, että myös Kiinassa on tapahtunut samaa Falun Gong-lahkon vangituille jäsenille.

Kambodshan Phnom Penhin kansanmurhamuseossa on kuva, jossa näytetään, miten neljä miestä lyö armottomasti piiskalla maassa makaavaa miestä, todennäköisesti kuoliaaksi asti. Pol Potin järjestelmä oli kaikesta päätellen vielä Hitlerin ja Stalinin kidutus- ja tappoleirejä hirvittävämpää julmuutta.

Mutta ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin, jotta saa lukea tai TV:ssä nähdä julmuuksista, joita edelleen tapahtuu. Hbl:ssa oli kuva, miten Kiinassa nyljetään kettuja elävänä, ja EU:n mepeille näytettiin Strasburgissa videodokumentti, miten julmasti kohdeltiin hevosia, joita kuljetellaan pitkin Eurooppaa pitkiä matkoja ja huonoissa olosuhteissa. Suomen ei todellakaan pidä myydä eläviä turkiseläimiä ulkomaille ja EU:n tulisi lopettaa elävien eläinten useimmiten turhat kuljetusmatkat.

Mutta eivät julmuudet nykyisin kohdistu lähestulkoonkaan vain eläimiin. Terrorismi-ilmiö on merkillinen nykyajan epäkohta, johon tosin ei menehdy sellaisia määriä ihmisiä kuin esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin, mutta silti ihmisjoukon umpimähkäinen, tahallinen surmaaminen on kovin outoa toimintaa, kun ajatellaan, että esimerkiksi terveydenhoito tähtää nimenomaan ihmisten terveyden ylläpitämiseen ja vaivojen lievittämiseen ja poistamiseen.

Köyhyys on kieltämättä ikävä tila perheelle ja toimeentulon hankkiminen monelle vaikeaa. Silti sellaiset tiedot maailmalta, että vanhemmat myyvät tyttärensä prostituoiduksi, vaikuttavat aika karmeilta asioilta. Ihmiskauppa ylipäätään on vakavaa rikollisuutta; Suomen Eva Biaudet toimiikin Wienissä tällaisen kaupanteon estämiseksi perustetussa toimistossa.

Jostain syystä juuri Ruotsissa ovat aseelliset rahankuljetusryöstöt yleistyneet kovasti. Niiden todenperäisyyttä ei tarvitse epäillä. Sen sijaan tuntuvat Tanskasta tulleet haastattelutulokset, että yksi nuori joka yhdeksännestä nuoresta möisi seksiä rahasta, aika tavalla liioitelluilta. Tuollaisiin haastatteluihin vastataan usein melkein mitä vain tai juuri siten, kuin haastattelija ajattelee mahdollisesti saavansa kuulla. Mutta ei savua ilman tulta. Jonkin verran moista varmaan tapahtunee.

Amerikassa on jälleen surmattu ihmisiä ampumavälikohtauksessa. Mutta tämän tyyppinen tapahtuma ei ole, ikävä kyllä, enää tuntematon Suomessakaan.

Ihmisten harjoittamista julmuuksista riittäisi esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Kun ajatellaan eri aikoina ja eri puolilla käytettyjä kidutusmenetelmiä, ne ovat suorastaan kuvottavia asioita ja vaikeasti ymmärrettäviä tekoja ihmisten suorittamiksi. Paljon onkin kirjoitettu amerikkalaisten viimeaikaisista kuulustelumenetelmistä. Ne eivät sentään ole olleet niin julmasta päästä, kuin mitä monet kidutuskammioita ja kidutusvälineitä esittävät museot näyttävät. Mutta väärin on silti ollut, että amerikkalaiset kuulustelumenetelmät eivät ole noudattaneet kansainvälisiä sääntöjä.

Vielä mennäksemme takaisin entisiin aikoihin, eräs pahimmista tilanteista, mihin ihminen saattoi joutua, oli varmaan kuukausikaupalla soutaminen kaleeriorjana ja kettingilla sidottuna laivan kanteen, oli myrsky tai tyyni. Nukkuminen ja syöminen olivat varmaan yhtä puutteellisesti toteutettavissa, ja työ fyysisesti raskasta. Hygeniaolosuhteet olivat oletettavasti myös mitä epäinhimillisimmät.

Ihmisten sieppaaminen on niin ikään kanssaihmisistään erittäin piittaamatonta menettelyä. Kolumbian FARC-vasemmistosissit pitävät viidakossa satoja panttivankeja, jotka halutaan vaihtaa omiin hallituksen hallussa oleviin vankeihin. Sissien sieppaamien joukossa on jo neljä vuotta heidän vankinaan virunnut entinen senaattori, kolumbialais-ranskalainen rouva Ingrid Betancourt. Hiljakkoin saatiin kaksi naista vapaaksi, mutta mainittu nainen jäi edelleen viidakkoon vapautensa menettäneenä.

Joskus muinaisina aikoina ihmiset joutuivat pitämään puoliaan villieläimiä vastaan, jotka olivat paljon paremmin varustautuneita kuin hento ja hidas ihmisolento. Nyt on välineitä jos minkälaisia minkä tahansa hyökkäyksen torjumiseen, mutta valitettavasti niitä käytetään nimenomaan myös hyökkäämiseen. Maailman vaarallisuutta ei enää tarvitse pelätä villieläinten taholta, vaan toisten ihmisten aikaansaamien uhkien vuoksi. Niin oli tietenkin myös entisinä aikoina, mutta valitettavasti on edelleen ihmisiä, jotka ovat toisille turmiollisia. Pääsääntöisesti maailma on tänään turvallinen, ja verrattuna 1900-luvun laajoihin sotiin, nykyisin soditaan vain paikallisesti. Mutta niissäkin on tarpeeksi huolta niille, jotka yrittävät näitä vihollisuuksia lopettaa. Afrikan suuret pakolaisleirit eivät ole ihmisarvoisen elämän mukaisia asuinpaikkoja. Köyhyyttä on muutenkin riittävästi, jotta oloja ei pitäisi huonontaa lisää väkivallalla ja sotimisella. Mutta Afrikka läpikäy nyt niitä erilaisten selkkausten seurauksia, joista Eurooppa kärsi vielä viime vuosisadalla ja eräät Balkanin maat jopa vielä viime vuosikymmenellä.

Aasiassa sujuu kokonaisuutena ottaen paremmin, mutta Afganistan ja Pakistan ovat ongelmapesäkkeitä ja Sri Lankassa jatkuu väkivalta. Presidentti Martti Ahtisaari sai Acehin sisällissodan loppumaan; se oli yksi konflikti pois pöydältä. Burmassa sotilasjuntta kohtelee kansalaisiaan kaltoin. Maailma ei ole vielä valmis kattavan rauhan kestävyyteen. Mutta askel askeleelta sitä kohti kuitenkin edetään. Näin on syytä toivoa.

Itämeri parka

Kaupunginvaltuutettu Hannele Luukkainen piti esitelmän Itämeren tilasta. Tämän matalan ja pienen meremme rehevöitymisestä ja merenpohjan jäämisestä yhä elottomammaksi, on yleisesti tiedetty jo kauan. Mutta monet yksityiskohdat havahduttavat.

Vaikka Suomen maatalous on eräs Suomenlahden saastuttamisen syntipukki, Venäjällä piittaamattomuuden laajuus on melkoinen yllätys. Esitelmöitsijä oli mm. saanut tutustua 80.000 sikaa käsittävään sikalaan. Kaikki sieltä kertyvä ulostus sai valua mereen. Sama tapahtui valtavan suuressa kanalassa.

Sibbo Vargarna - urheiluseuran järjestämissä vuosittaisissa hiihtotapapahtumissa latu kulki Ingmanin sikalan ohi. Löyhkä oli niin kamala, että sillä kohdalla sivakoi tavallista nopeammin. Kun ajattelee, millaisen määrän haisevaa kuonaa yllä mainitun kokoinen sikala varmasti saa aikaan, voi vain kuvitella, missä määrin moinen edesauttaa Suomenlahden meriveden laadun degeneroitumista ja sinilevän esiintymistä.

Myös öljyntorjuntakaluston puuttuminen Suomenlahden venäjänpuoleisella alueella ihmetyttää. Vaikka suuri joukko tankkereita jatkuvasti saaapuu Viipurinlahdessa sijaitseviin uusiin satamiin, mahdollisten öljyvahinkojen varalle ei kuulemma ole varauduttu. Se on vatuutonta suhtautumista Itämeren rannikkovaltioiden yhteisen meremme riskeihin. Kun ajatellaan Venäjän nykyisiä öljytuloja, ei öljyvahinkouhkiin tarvitsisi suurta osuutta irrottaa, jotta onnettomuuden sattuessa olisi tilaisuus ryhtyä toimenpiteisiin vahinkojen vähentämiseksi.

Eräs Itämeren ongelma, vieläpä täysin tahallisesti aikaansaatava, on laivojen pilssien tyhjentäminen mereen sen sijaan, että se tehtäisiin satamissa tarjolla oleviin säiliöihin, vaikka se hieman maksaa. Ratkaisuksi voitaisiin sijoittaa Itämerelle saaapuville laivoille luotsien tapaan rannikkovaltioiden yhteisin toimin pari havainnoitsijaa, jotka vuorollaan valvoisivat, ettei öljyä lasketa mereen. Tällaiset tarkkailijat nousisivat laivaan Juutinrauman vesillä ja seuraisivat laivan mukana päätesatamaan asti, josta uudet huomioitsijat astuisivat laivaan menomatkalle. Järjestelmän kustannukset eivät olisi järin suuria kaikkien Itämeren valtioiden jaettaviksi.

EU:n direktiivitehtailusta

Viimeisin suomenvastainen direktiivi on postin vapauttaminen. Ei oteta huomioon Suomen harvaan asutettua maata. Mitään poikkeuksia ei liene ehdotettu. Postin vapauttaminebn on tehty suurten jäsenmaiden olosuhteiden mukaan. Mutta on väärin, että tämän tapaisia direktiivejä nykyisin tehdään tämän tästä, pienistä piittaamatta.

Ovatko komission direktiivit oikeudenmukaisia tai aina edes loogisia? Hiljakkoin ilmaantui lentämisestä ehdotus, että vajaalla matkustajamäärällä lentävät lennot olisivat sakolla rangaistavia. Onko silloin otettu huomioon Suomen tapaisen maan lentoreittejä, jotka kulkevat kaukana sijaitseville pienille paikkakunnille?

Entä Ruotsin nuuskaerivapaus? Nyt ahvenanmaalaiset laivanvarustajat siirtävät laivansa Ruotsin lipun alle, jotta saisivat myydä nuuskaa. Tämä on aivan pöyristyttävä tilanne.

Etelä-Suomen maatalaouden 141 - tuesta on saatu tapella, vaikka on hyvin epäloogista, että Pohjois-Suomessa olisi pian edullisempaa harjoittaa karjataloutta kuin Etelä-Suomessa.

Tietenkin myös sokerijuurikaspäätös Brysselissä oli Suomelle epäedullinen, koska suurissa jäsenmaissa jatkuu mittava tämän juurikkaan tuottaminen, vaikka kehittyvien maiden sokeriruokotuotannon piti saada suurempi jalansija sokerinkulutuksessa.

Monet myös ihmettelevät, oliko ilmastopäätös Suomelle oikeudenmukainen, kun maamme jo
tuottaa 28 % energiastaan uusiutuvilla energiamuodoilla, ja monilla muilla EU-mailla tämä prosenttiluku on hyvin paljon alhaisempi, eikä kuitenkaan niiden tavoitteeksi asetettu suhteessa Suomen tilanteeseen riittävän kovia lukuja. Suomessa on yleensä talvella kylmempi kuin tänä vuonna, joten lämmitystarve on suurempi kuin eteläisimmissä maissa. Jos talojen lämpimänä pysymisestä aletaan maksaa päästömaksuja, ei se ainakaan kansalaisten EU-vastaisuutta vähennä.

Jos Suomen erityisolosuhteita ei oteta Brysselissä huomioon, niin se alkaa todella hiertää kansalaisten suhtautumista Euroopan Unioniin.

80-luvun lopulla istuin kerran Belgian matkallani EU:n päämajan aulassa ja katselin ihmisten menoa silloisen EEC:n ytimessä. Ajatukseni liikkuivat siinä, miten ikävää oli, että Suomella ei ollut mahdollisuutta olla mukana näissä Länsi-Euroopan integraation varsinaisissa järjestelyissä. Kuuluimme Finn-EFTAan, tai olimmekohan jo täysjäseniä, ja oli jo suunnitelmia ETA:n perustamisesta. Mutta jonkunlaisia "utbölingar" olimme silti. Silloinhan ei vielä tiedetty, että Sveitsi ei haluaisi tulla mukaan edes ETAan ja että Norja tulisi uudelleen äänestämään EU:n ulkopuolella pysymiseksi.

Eilen julkistettiin puolueiden kannatusnumerot viimeisen otoksen mukaan. Perussuomalaiset olivat jo 4.7 %:n puolue ja kristillisten kanssa tasoissa. Ei mikään ihme.

Nato saattaa uudistaa rahoitusjärjestelmäänsä

Ryhmä NATOn senioriupseereita, jotka eivät enää ole palveluksessa, ovat tehneet ehdotuksen, että Naton tulisi luopua rahoitusperiaatteesta "costs lie where they fall", mikä tarkoittaa, että jäsenmaa maksaa kriisihallintakuluja sen mukaan, miten se on mukana tietyssä kriisihallintaoperaatiossa. Tämä toteutuu siis siten, että jos yhdellä Nato-maalla on kriisipesäkkeessä esimerkiksi 500 sotilasta ja toisella 100, niin ensinmainittu maksaa kaikki kulunsa siinä kuin jälkimmäinen omansa paljon pienemmän joukon aikaansaamina. Ja ne maat, jotka eivät ole mukana ollenkaan, eivät maksa mitään tämän operaation kuluista.

Kieltämättä ehdotus uudistamiseksi perustuu ajatteluun suuremmasta oikeudenmukaisuudesta. Upseeripaneeli katsoo, että kulut pitäisi jakaa tasan, ei mukanaolon perusteella.

Uudistajat katsovat myös, että on usein nurinkurista, että toiset maat haluavat olla suurella joukolla mukana, mutta toiset paljon pienemmällä. Tämä on tullut ilmeiseksi etenkin Afganistanin nykyisessä sodassa talibaaneja vastaan.

Jos yllämainittu uusajattelu toteutuisi, saattaisi se olla lisäargumentti NATOn vastustajille. Suuremmat kulut olisivat tietenkin seikka, josta ei pidetä ja varsinkin ne eivät siitä pitäisi, jotka muutenkin ovat Suomen Natoon liittymistä vastaan.

Tuskin ehdotus kuitenkaan ainakaan sellaisenaan saa riittävää kannatusta NATOn johtopiireissä tai NATO-maiden hallituksissa. Joitain muutoksia ehkä tulisi, mutta ei ainakaan pieni maa voi maksaa jonkun suuremman maan suuremman sotilasjoukon ja sen sotamateriaalin kustannuksia missään sellaisessa suhteessa, että ne muodostuisivat kovin tuntuviksi.

Yllä mainittu "upseerijuntta" muodostui amerikkalaisesta, ranskalaisesta, saksalaisesta, britannialaisesta ja alankomaalaisesta upseerista, kaikki johtavassa asemassa olleista, joiden titteli oli "Chief of the Defense Staff".

Kenian tilanne

Tähän asti Kenia on ollut Afrikan mallimaita. Talous on ollut melko hyvässä kunnossa eivätkä eri heimot ole olleet toistensa kimpussa, vaikka kilpailua niiden kesken on ollut ja kikuijien ylivalta on Luo-,Kalenji- ja Masai-heimojen keskuudessa ylläpitänyt kaunaisuutta. Mutta nyt, presidentinvaalien jälkeen, on syntynyt väkivaltaisuuksia ja etnistä puhdistusta, sillä istuvan presidentti Kibalin voitto ei ilmeisesti ollut täysin puhtaisiin tosiasioihin perustava. Vaarana on, että maa joutuu pitkäksi ajaksi sekasortoon, ellei Kofi Annanin hyviä neuvoja saada iskostettua kansalaisten ja poliitikkojen mieliin.

Kenia on ollut tärkeä kohdemaa suomalaiselle kehitystyölle. Ylläolevat kuvat otin 80-luvun lopulla Länsi-Keniassa, juuri sieltä, missä nyt nahistellaan kovasti. Suomalaiset rakensivat terveyskeskuksia ja kaivoja. Kuvassa kolme tyttöä iloitsee uudesta porakaivosta, jonka ansiosta heidän ei enää tarvitse kantaa vettä kaukaa, ja vesi on nyt oikeasti juomakelpoista. Ennen oli vain matalia lähteitä, joiden ääressä kotieläimet piehtaroivat ja likasivat veden. Niinpä ripulitaudit ovat huonon juomaveden ansiosta hyvin yleinen tauti kehitysmaissa ja lapsikuolleisuus tuntuva.

Toisessa kuvassa äidit odottavat lääkärinkäynnille Suomen kehitysavun rahoittamassa ja suunnittelemassa terveyskeskuksessa. Heille annettiin myös valistusta perhesuunnittelusta, sillä väestönlisäys Keniassa on ollut Afrikan oloihinkin nähden aika huikea. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan todeta, että kun vuonna 1928 kenialaisia oli vain kolme miljoonaa, heitä on tänä päivänä lähemmäs 40 miljoonaa. Jos Yhdysvalloissa olisi tapahtunut samanlainen asukasluvun kasvu, olisi amerikkalaisia nyt puolitoista miljardia. Eli enemmän kuin kiinalaisia tai intialaisia.

On toivottava, että Keniassa päästään takaisin päiväjärjestykseen, sillä muuten koko kansa saa kärsiä ja köyhyys kasvaa. Nairobin slummit ovat muutenkin ongelmallinen asumisympäristö. Siellä tapahtuneet vihollisuudet eivät olosuhteita paranna. Turismi laantuu eikä yksin teen tuottaminen riitä edes jo saavutetun elintason ylläpitämiseen.

On niin kuin eräs lehti kirjoitti, että "Afrikalla ei ole varaa uuteen sisällissotaan". Väkivalta ei ratkaise vastakohtaisuuksia. Kenia voisi ottaa esimerkkiä uudesta Etelä-Afrikasta. Vaikka sielläkin on ongelmansa ja köyhiä on paljon ja rikollisuuskin on lisääntynyt, niin eri etniset ryhmät eivät tappele keskenään. Virallisia kieliä on 11. Demokratia toimii, ja vaikka yksi puolue on kovin hallitseva, Etelä-Afrikassakaan ei ole yksipuoluejärjestelmää, niin kuin ei Keniassakaan. Mutta heimoriidat ovat pahempia kuin puolueiden väliset mielipide-erot.
Olisi päästävä ajattelusta "me ja ne".

Teekuningas Liptonin tarina

Thomas Lipton teki 1800-luvun jälkipuoliskolla teollisen vallankumouksen jälkimainingeissa Glasgowin kaupungissa kauppaa tavalla, joka nopeasti teki hänestä kuuluisan. Hän oppi kauppias-vanhemmiltaan, ennen kaikkea äidiltään, edullisen ostamisen taidon, ja hän täydensi oppejaan nuorena miehenä Amerikassa, jonne hän lähti taskut tyhjinä, mutta tarmoa uhkuen.

Palattuaan Glasgowiin, Thomas käytti monta veikeää kikkaa päämääränään toimintansa tunnetuksi tekeminen. Hän jatkoi vanhempiensa elintarvikemyymälän pitoa, mutta ymmärsi heti kohta sisustamisen, ikkunailmoittelun ja hintatarjousten merkityksen; tässä hän oli paljon aikaansa edellä. Kun lähitienoon asiakkaat oli saatu omaksi, perusti Lipton uusia kauppapuoteja. Hän möi aina parasta laatua ja vähän halvemmalla kuin kilpailijansa.

Myymäläketjunsa ohessa Lipton tuli kaikkien tietoon pekoninsa ansiosta. Hän juoksutti pitkin katuja ilmieläviä porsaita, joiden kylkeen oli kiinnitetty julisteita. "Menen Liptonille, kaupungin parhaaseen kauppaan ostamaan irlantilaista pekonia". Porsaisiin oli valettu ruokaöljyä, niin ettei niitä niiden liukkauden vuoksi saatu helpolla kiinni.

Seuraava aluevaltaus oli tee. Ceylonin kahviviljelmien pilaannuttua koko saarta käsittävän ruton vuoksi Thomas saapui sinne hyvin sopivaan aikaan, voidakseen ostaa pilkkahinnalla suuria maa-alueita teen viljelyä varten. Näin hän pian oli Englannin tunnetuin teekauppias; kaikki tunsivat sanoman "suoraan teeviljelmiltä teekannuun".

Rinnan teekauppiaana Lipton tunnettiin myös purjehtijana. Hän haastoi amerikkalaiset
viidesti America Cup-kilpailussa, ja vaikka hän Englannissa voitti monet koitokset, ei tämä onnistunut rapakon takana. Mutta jokainen häviö teki Thomas J. Liptonista Yhdysvalloissa yhä suositumman ja niin hän loi pohjan myös siellä hyvin menestyvälle yritykselle.

Suomessa Lipton - teetä on myyty sitten 1897. Kauppias Alex. F. Lindberg tapasi aatelismieheksi nimitetyn Sir Thomas Liptonin henkilökohtaisesti Lontoossa, jossa sovittiin edustuksen saamisesta Suomeen. Lindberg käytti hieman samantapaisia mainostemppuja kuin päämiehensä maalauttamalla rautateiden varrella sijaitseviin ladonseiniin Lipton tavaramerkin.

1960-luvulla näimme ja kuulimme TV:ssä sanoman "aamuin sekä illoin" jänis istui maassa-sävelin, ja 70-ja 80-luvuilla keksittiin koko kansalle tutuksi muodostuva "teetä ja sympatiaa" Pepe Willbergin laulamana.

Hyvät lähtökohdat

Suomen edellytykset hyvälle tulevaisuudelle

60-luvulla oli TV:ssä sarja nimeltään "Alaston kaupunki", jonka jaksot aina loppuivat toteamukseen "tästä kaupungista löytyy kahdeksan miljoonaa tarinaa ja tämä oli yksi niistä". Sanottakoon tähän, että maailmassa on tänään yli kuusi miljardia ihmistä, joten saman verran on kertomuksia myös kaikkien kohdalta.

Kuvauksia tapahtumista on yksittäisistä henkilöistä aina suurempiin ryhmiin, yhteisöihin ja valtioihin saakka. On toivomuksia, suunnitelmia, päätöksiä, toteutuksia. On viisaita tavoitteita ja suorituksia, on vähemmän onnistuneita hankkeita. Yhä enemmän tietoa on kertynyt aikojen kuluessa ja yhä uusia sovellutuksia kehitetään. On luotu kattavat opetusjärjestelmät, jotta ihmisten ei tarvitsisi opetella kovin paljon asioita kantapään kautta, vaan jo nuorena saisivat monipuolista ohjausta ja tietoa elämän varrelle.

Yksilöiden toiminta eri sektoreilla määrää paljolti sen, millaiseksi yhteiskunta muotoutuu. Yhteisesti sovitut lait ja säännöt ovat kuitenkin ohjeena kansalaisille eri tilanteita silmälläpitäen. Ottaen huomioon ihmisten erilaiset käsitykset ja mielipiteet, on oltava tiettyjä normeja ja säädöksiä, joiden mukaan toimitaan, jotta hyväksyttävä järjestys säilyy yhteisössä.

Poliittisia, hallinnollisia, taloudellisia ja sosiaalisia päättäjiä on monella tasolla. Ylimmät johtajat nousevat muita korkeammalle niin kuin kaupungin korkeimmat rakennukset muun asutuksen seasta, kuten Helsingin ainoa pilvenpiirtäjä, 12 - kerroksinen Hotelli Torni, Kulosaaressa kellotapuli ja Roihuvuoressa vesitorni. Korkeimmat päättäjät voivat olla hyvin näkyviä etenkin mediassa, kuten ministerit ja kaupunginjohtajat, tai vaikuttavat kulissien takana, silti päätöksenteossa tärkeää osaa esittäen.

Suomessa olemme onnellisessa asemassa, sillä elämme järjestäytyneessä ja rauhanmaisessa maassa. Verrattuna moneen muuhun alueeseen, jolla vallitsevat epävakaat ja väkivaltaiset olot, voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen. Älkäämme valittako turhista, vaan viekäämme kehitystä eteenpäin saavuttamiimme hyviin lähtökohtiin perustuen.