Hullutuksia

On niitä kaikenlaisia hullutuksia. Kolmesta on viime päivinä ollut puhetta.

Kauneusleikkaukset. On todella turhamaista, että haluaa vapaaehtoisesti leikkauspöydälle veitsen käsiteltäväksi vain sen vuoksi, että näin saa rintansa suuremmiksi tai kasvoihinsa jonkun uuden vivahteen. Kun katselee, miten naisen rintoihin työnnetään tehtyyn haavaan silikolia, niin ei se ainakaan luonnonmukaiselta hoitomenetelmältä näytä. Tuntuu epätodennäköiseltä, että moinen keinotekoinen aine siellä ihon alla pysyy täysin ongelmattomana. Joka tapauksessa, täysin turhaa touhua moinen.

Toinen hullutus on vihreiden ajatus siitä, että Suomeen tulleille kerjäläisille alettaisiin maksaa sosiaaliturvaa. Eikö vihreillä ole hitustakaan ymmärrystä, miten paljon tulijoita siinä tapauksessa saapuisi maahamme, jos rahaa alettaisiin syytää veronmaksajien kukkarosta ihmisille, jotka ensin asettuvat kadun varteen kerjuulle ja sitten saisivat nauttia vapaasta ylöspidosta? Kenelle sellainen olisi esimerkkinä toimeentulon hankkimisesta?

Tietenkin hyväosaisten tulee auttaa huono-osaisia. Mutta ei yllä selostetulla tavalla. Joko maahamme otetaan vastaan ammattitaitoisia tai tarvittaviin ammatteihin koulutettavaiksi sopivia ulkomaalaisia, jotka ovat valmiit lähtemään maailmalle paremman leivän toivossa, tai vaihtoehtoisissa tapauksissa tiettyjä ihmisryhmiä autetaan heidän omassa maassaan avustamalla heitä investoinnein, jotka työllistävät heitä siellä.

Kolmas hullutus olisi toteuttaa eräiden mielipidekirjoittajien ehdotusta kaikkien kristillisten pyhäpäivien poistamisesta. Se olisi muka uskonnonvapauden nimissä tehtävä remontti.

Siinä tapauksessa olisi paras tehdä todella kunnollinen saneeraus.
Ensiksikin olisi muutettava Suomen lippu toisenlaiseksi. Siniristilippumme muistuttaa kaikkia siitä, että Suomessa on vallalla kristinusko. Se voidaan tulkita edustavan yksilönvapauiden riistoa. Olisi mahdollista palata vanhaan ehdotukseen lipun punaisesta pohjaväristä. Kansanäänestyksellä saisimme selville, minkälainen kuva lipun keskellä olisi mieluisin. Olisiko se leijona, karhu vai ahven.

Merkittävä olisi kirkkojen käytön muuttaminen muihin tarkoituksiin kuin kirkollisiin menoihin. Kirkothan eivät toimi kovin tehokkaasti, koska niissä ei useinkaan järjestetä arkipäivinä mitään ohjelmia. Kunhan penkit siirretään pois, kirkoissa olisi tilaa moneen käytännölliseen tarkoitukseen, kuten erilaisille urheiluharrastuksille sekä huvitilaisuuksille. On ennekin tapahtunut, tosin ei Suomessa, että kirkoista tehdään esimerkiksi elokuvateattereita. Näin kaikissa kunnissa olisi tarjolla sopivia rakennuksia moneen lähtöön.

Kristilliset nimipäivät kannattaisi poistaa kalenterista, sillä nimethän tuovat välttämättä mieleen henkilöitä, jotka muistuttavat kovin vanhoja aikakausia. Päiväkodeissa syntyisi säästöjä, kun ei tarvitsisi tuhlata rahaa nimipäivätarjoiluihin.

Kirkollisveroja kannettaisiin nimellä sosiaaliraha, jonka tuotto käytettäisiin alkoholiperäisten sairauksien hoitoon sekä huumeriippuvaisuuteen joutuneiden henkilöiden kuntouttamiseen. Pappiskoulutuksen saaneet siirtyisivät erilaisiin sosiaalitoimen tehtäviin ja ylimmät kirkolliset johtohenkilöt, kuten piispat, saisivat smanlaisen "sateenvarjokorvauksen" asemastaan luopumisesta kuin yritysmaailmassa on eräissä tapauksissa myönnetty korkeassa johtamisasemassa olleille heidän saatua potkut.

Näin Suomi siis saisi jopa kansainvälistä huomiota yksilönvapauden toteuttamisen edelläkävijänä.