Syntymättömät lapset

Riitta Vainio kirjoittaa HS:ssa 24.2.2008 siitä, miten monta lasta syntyy alkoholin tai huumeiden vaurioittamina sen vuoksi, että on odottavia äitejä, jotka joko ryyppäävät tai käyttävät huumeita.

Kuulemma Suomen perustuslaki kieltää sellaisten odottavien äitien pakkohoidon. Norjassa pakkohoito on jo mahdollinen.

Eduskunnassa olisi kiireesti muutettava lakia, joka sallii järjestelmän, jossa ei tunnusteta syntymättömän lapsen oikeutta terveyteen. Onhan järjetöntä, että tehdään ero jo syntyneen lapsen ja vielä syntymättä olevan lapsen välillä, mitä hänen terveyteensä tulee. Terveenä syntyneellä lapsella on hyvät lähtökohdat hyvälle elämälle, mutta tietty syntymättä oleva lapsi, josta kuitenkin tiedetään hänen tulevan synnytetyksi, joutuu koko elämänsä ajan kärsimään sairauksista ja vammautuneena olemisesta sen vuoksi, ettei hänen äitiänsä otettu pakkohoitoon, jotta hän ei voisi tahallisesti ja vakavasti pilata tulevan lapsensa terveyttä tämän loppuelämäksi.

Mikä on tärkeämpää, äidin muka itsemääräämisoikeus, vaikka hän toimii täysin väärin perustein ja, voisi hyvin määritellä sen siten, että hän tahallisella tuottamuksella aiheuttaa toiselle ihmiselle elinikäisen vamman, vai vielä syntymättä olevan lapsen tulevaisuus?

Joka on sitä mieltä, että tärkeintä on vastata myöntävästi kysymyksen edelliseen osaan eikä jälkimmäiseen, ei tukeudu lakiin sen tarkoituksenmukaisuuden perusteella eikä oikeudenmukaisuusnäkökohtia huomioiden, vaan katsoo vain semanttisen lain tulkinnan perään. Se on silloin suurta piittaamattomuutta kanssaihmistään kohtaan ja nurinkuriseen ajatteluun sortumista.

Eduskunnassa olisi pystyttävä muuttamaan perustuslakia siten, ettei tällaista tulkintaa voisi esiintyä Suomessa, jossa periaatteena on, että inhimillisyys ja ihmisoikeudet otetaan huomioon niille kuuluvalla tavalla.